Sisältö

MS-tauti kasvatti Susannasta yrittäjän

MS-tauti kasvatti Susannasta yrittäjän

Susanna_yrittäjä ja perheenäiti.jpg

Lue kuinka MS-tauti kasvatti ruuhkavuosiaan elävästä Susannasta yrittäjän.

Susannan tarina

"Autot, mopot, veneet, matkailuautot, ihan mitä vaan", luettelee lahtelainen Susanna Ignatius, 32. Hänen tuore verhoiluyrityksensä on erikoistunut harrasteajoneuvoihin.

"Verhoilen tietysti ihan tavallisen sohvankin, jos tuot sen minulle", Susanna lisää. Verhoilijan opinnäytetyönään Susanna sisusti perheen Morris Mini -auton kokonaan uusiksi. "Se toimii käyntikorttinani, kun sillä tuolla ajelen".

Jämäkästi ja varmasti yrityksestään kertovasta Susannasta ei uskoisi, että hän on aivan vasta valmistunut uuteen ammattiin ja aloittanut yritystoiminnan vasta kesällä 2015.

Susanna sai MS-tauti -diagnoosin keväällä 2014. Oireita hänellä oli ollut jo parin vuoden ajan sitä ennen. Sairausepäily pyöräytti nuoren naisen elämän ympäri monella tapaa.
"Päädyin yrittäjäksi, kiitos MS-taudin", Susanna kertoo. 

"Kolme vuotta sitten tuli niin selkeät oireet MS-taudista, että se herätti minut tajuamaan, etten haluaisi jäädä eläkkeelle silloisesta työstäni kaupan tätinä. Hain kouluun ja pääsin sinne."

Haaveet omalta tuntuvasta ammatista selkiytyivät ja Susanna lähti määrätietoisesti toteuttamaan tavoitteitaan. Ensin hän suunnitteli, ettei heittäytyisi yrittäjäksi suoraan koulunpenkiltä, vaan hankkisi taustalle työkokemusta, mutta toisin kävi.

"Ajattelin asiaa ja totesin, että elämä on tässä ja nyt – ja tässä ollaan. Viikko siitä, kun sain verhoilijan paperit, perustin myös yrityksen, jota nyt pyöritän Villähteellä Lahden kupeessa."

Oireet iskivät häämatkalla

Kolmisen vuotta sitten Susanna ja aviomies olivat juuri lähteneet häämatkalleen.

"Ensimmäisenä aamuna Bulgariassa nostin mehulasin huulilleni. Huomasin, etten tunne kasvojen toisella puolella mitään, vaikka kuinka olisin taputellut."

Tilanne tuntui erityisen pelottavalta, kun kaikki tapahtui vieraassa ympäristössä.

"Se oli vähän sellainen shokki, että no niin, nyt on aivokasvain vähintään", muistelee Susanna. Tunnottomuutta kesti lopulta nelisen viikkoa.

Suomeen palattua MS-tautia osattiinkin heti epäillä.  Häämatkan sattumukset laskettiin ensimmäiseksi pahenemisvaiheeksi. Ensimmäisen vuoden aikana pahenemisia tuli lisää, esimerkiksi valtava kosketusherkkyys.

MS-tauti ja ruuhkavuodet

Sinä aikana, kun Susannalla epäiltiin MS-tautia, sitä tutkittiin ja se diagnosoitiin, hän ehti paitsi opiskella uuden ammatin, myös saada lapsen ja opetella vauva-arkea muiden elämänmuutosten lisäksi.

Pieni tytär täyttää seuraavaksi kaksi vuotta. Lisäksi perheessä on miehen edellisestä liitosta kaksi teini-ikäistä lasta. Ehtiikö yrittäjyyden ja perhe-elämän lisäksi harrastaa mitään? Susanna kertoo aloittaneensa juoksemisen MS-taudin myötä.

"Pari kolme kertaa viikossa jos pääsen pururadalle päästelemään höyryjä, se on hyvä."
Hän arvioi olevansa nyt selkeästi paremmassa kunnossa kuin ennen diagnoosia.

"Tämä sairaus herätti minut. Aloin harrastaa liikuntaa siinä pelossa, että liikuntakyky huononisi. Kaikkeni teen itse sen eteen, ettei se lähtisi, että olisi voimia taistella sitä vastaan, jos niikseen tulee", Susanna kertoo hymyillen.

 
 

TIETOISKU:

Liikunta on tärkeä osa hyvinvoinnin ylläpitoa. Nykyisin Neuroliiton MS-yhdistyksissä on liikuntavastaava, joka huolehtii yhdistyksen ja alueella toimivien liikuntatahojen välisestä yhteistyöstä.  Lue lisää hyvinvoinnista ja liikunnasta

 

 

Epätietoisuus ja pelko olivat Susannallekin tuttuja asioita sairauden alkumetreillä. Vaikka hän oli jo melko tietoinen sairauden laadusta, niin lopullinen vahvistus diagnoosista veti mielen matalaksi.

"Kyllä aika alamaihin menin, vaikka olinkin jo kaksi vuotta tavallaan tiennyt, mistä on kyse."

Alkuvaiheessa Susannaa myös pelotti: lähtevätkö jalat alta, lakkaavatko kädet toimimasta – ja miten pienen lapsen kanssa pärjää?  Suurin tuki ja apu löytyivät kuitenkin läheltä.

"Mieheni oli mahtava heti alusta alkaen. Hän sanoi, onneksi meillä on talo yhdessä tasossa, ettei tarvitse portaita kulkea. Hän lupasi myös leventää ovenkarmeja, jos joskus pitäisi liikkua pyörätuolilla – hän suhtautui heti, että ei mitään ongelmaa. Se tuki on ollut minulle kaikkein tärkeintä."

Matkailuhaaveita koko perheen voimin

Nykyistä elämäänsä Susanna ei koe MS-taudin rajoittavan mitenkään.  Ainoastaan tasapaino saattaa hämärässä hieman heittää – mutta lenkkipolullakin voi aina käydä kaverin kanssa. 

"Ainoa, mistä olen oikeasti joutunut luopumaan, positiivisessa mielessä, on asenne. Asiat ovat menneet oikeaan järjestykseen", Susanna sanoo. 

Susanna on toteuttanut rytinällä monia haaveitaan. Seuraavaksi hän haaveilee matkustamisesta. 
"Haluaisin päästä erityisesti Lappiin. Tai vaikka rauhassa kiertelemään Pariisiin ilman mitään ohjelmaa. Se antaa paljon, kun välillä pääsee vähän pois kotiympyröistä jonnekin reissuun." 

Matkailuhaaveiden toteuttaminen liittyy Susannan elämänasenteeseen, jota hän yrittää välittää muillekin – oli MS-tautia tai ei. 

"Älä jää odottelemaan mitään. Älä suotta odota niitä sairauden tuomia mahdollisia hankaluuksia, vaan jatka sitä elämääsi. Mietit, mitä oikeasti elämältä haluat ja lähde suuntaamaan sinne. Tämä ei ole mikään tuomio, etenkään mikään kuolemantuomio." 

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 26 Ei 0