Sisältö

Työkyvyttömyyseläkkeeltä aktiiviseksi vapaaehtoistoimijaksi

Työkyvyttömyyseläkkeeltä aktiiviseksi vapaaehtoistoimijaksi

Taru_aktiivinen vapaaehtoistoimija.jpg

Lue kuinka Taru Leskinen siirtyi työkyvyttömyyseläkkeeltä aktiiviseksi vapaaehtoistoimijaksi. 

Tarun tarina

Taru Leskisen, 39, kalenterissa ei ole liikaa tyhjää tilaa. Kun hän ei touhua koirien kanssa agilityhallilla, hän saattaa olla kouluttamassa tai tuomaroimassa koiria – ellei ole Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan parissa. Kun nastolalaisnainen innostuu jostakin, hän omistautuu aiheelle, kehittää asiantuntemustaan ja saa vastuullisia tehtäviä. 

"Joo, ei sellainen puolittainen käy. Jos jotain tehdään, niin se tehdään sitten kunnolla", Taru nauraa.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koiraharrastus vei mennessään

Agilityä eli koirien esteratailua Taru kertoo harrastavansa omaksi ilokseen 2-vuotiaan cockerspanielinsa kanssa. Rally-tokossa (laji, joka yhdistää elementtejä agilitystä, koiratanssista ja koirien tottelevaisuuskokeesta) Taru lisäksi kouluttaa ja toimii kilpailuissa toimitsijana. Hän on myös aloittanut lajin ylituomarikoulutuksen. 

"Koirattomat eivät ymmärrä näistä jutuistani yhtään mitään!", nauraa Taru ja jatkaa: "Näköjään tämä vie mennessään. Kaikennäköistä luottamustehtävää on, ihan pilvin pimein hommia. Eikä se yksin riitä, toimin esimerkiksi vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa". 

Mistä naisella riittää energiaa – ja etenkin aikaa touhuta näin paljon? Yksi merkittävä tekijä on se, että MS-tauti -diagnoosin vuonna 2007 saanut Taru on työkyvyttömyyseläkkeellä. Lähihoitajana hän pysyy kuitenkin edelleen kiinni myös työelämässä. 

"Heitän keikkaa vanhusten parissa silloin tällöin, oman jaksamisen mukaan. Kysyntää on", Taru kertoo. 

MS-taudin kaoottiset alkuvaiheet

Ensimmäistä kolmea vuottaan MS-taudin kanssa Taru kuvailee "kaoottiseksi alkurytäkäksi". Oireet alkoivat näön sumenemisella – näköhermon tulehduksella. Välillä oireet olivat rajuja. Tavarat putosi käsistä, eikä pystynyt enää juoksemaan ympäriinsä, ja olisi pitänyt hoitaa ihmisiä. Se ei vaan silloin toiminut," Taru muistelee työkyvyttömyyseläkkeelle päätymistään.

Nykyään tilanne on kohentunut huomattavasti alkuajoista. 

"Elämä on tasapainossa, kaikki se turha stressi on poissa. Oireita on silloin tällöin, muttei mitään maailmaa mullistavaa. Nautin joka hetkestä," Taru kuvailee. 

Korkokengissä ongelmitta kulkeva Taru kertoo, että liikkumisessa on ollut haastavampiakin vaiheita.  "Liikuin välillä kyynärsauvoilla, kun vasen jalka oli perässävedettävää mallia." Nykyään juokseminen onnistuu taas. 

"Suoraa tietä juoksen ihan mihin vain, ei tunnu missään. Ympyrän juokseminen tai kääntyminen on haastavampaa," Taru jatkaa.

 
 

TIETOISKU

Tiedetään, että MS-taudin varhainen hoito vähentää sairauden aiheuttamia pysyviä kudosvaurioita.  Hoitopäätökset tulisikin tehdä mahdollisimman nopeasti. Suomalaisen hoitosuosituksen mukaan hoito olisi aloittava viiveettä MS-diagnoosin varmistuttua. Myöhemmin, mikäli pahenemisvaiheita esiintyy lääkehoidosta huolimatta, tulee hoitoa tehostaa. Lue lisää MS-taudin eri hoitovaihtoehdoista

 

 

Hoitoalalla työskennellyt Taru tiesi MS-taudista perusasiat etukäteen ja osasi ottaa omankin tilanteensa realistisesti. Ensioireiden tultua hän päätyi hakemaan netistä tietoa, omien sanojensa mukaan "kuukkelin ihmeelliseen maailmaan, jonka tuloksista osa kannattaa suodattaa."  Vaikka vaihtoehtoja riitti, Tarulla oli koko ajan aavistus, että MS-taudista on kysymys.  

Ajan myötä Tarun suhtautuminen sairauteensa on muotoutunut rauhalliseksi ja hurtin humoristiseksi.  "Elämä tuo tullessaan, mitä tuo. Ei tämän kanssa vaan voi jäädä märehtimään, että voi kääk, sain diagnoosin, " hän pohtii. 

Aviomiehen ja koiran lisäksi Tarun perheeseen kuuluu 14-vuotias poika. Tarun saadessa diagnoosinsa poika oli nuorempi, ja lapselle tuli konkreettinen pelko: kuoleeko äiti? 

"Käytiin pitkät keskustelut, että joskus kuolen, mutta tähän minä en kuole", Taru kertoo. Nykyisin äidin MS-tauti on pojalle jokapäiväistä arkea.  

Historia kiinnostaa

Koiraharrastusten ja pelastuspalvelutoiminnan ohella Tarulla on vielä muitakin kiinnostuksen kohteita. Yksi niistä on historia. Kuten Taru itse kuvailee, hän on "historiafriikki". Tämänkin harrastuksen suhteen siintää konkreettinen etappi lähitulevaisuudessa. 

"Vielä jonain päivänä menen käymään Puolassa ja Auschwitzissa," Taru paljastaa.  Sotahistoria ja ihmisten kohtalot kiinnostavat. Taru kertoo tehneensä myös sukututkimusta. "Olen lukenut paljon kirjoja juutalaisvainoista pelastuneista, Auschwitz tuntuu tärkeältä paikalta päästä kokemaan. Sinne todennäköisesti matkustan seuraavaksi," Taru kertoo, ja määrätietoisen oloista naista on helppo uskoa – hän toteuttaa unelmansa kyllä. 

MS-tauti näkyy Tarun arjessa yleisenä elämänasenteena.  
"Pystyn nauttimaan elämän pienistä asioista ja kaikesta siitä hyvästä, mitä on. Pikkujutut eivät enää hetkauta puoleen tai toiseen", hän kuvailee. 

"Tälle taudille ei kannata periksi antaa, se on elinikäinen kumppani, eikä edes avioeroa voi ottaa," Taru jatkaa humoristiseen tyyliinsä. 

Taru myös muistuttaa, että palkkatyöstä luopuminen MS-taudin takia ei ole mikään maailmanloppu.  
"Minkä takia pitäisi rimpuilla oman jaksamisen äärirajoilla? Tilalle voi tulla uusia, merkitseviä asioita.  Ja sitten voi aina oman jaksamisen mukaan tehdä töitäkin. Tosin minulla on nyt kalenteri niin täysi, ettei kuuna päivänä silloin, kun oli työelämässä", Taru nauraa. 

Hän jatkaa vielä vapaaehtoistyön merkityksestä. "Nautin ihan hirveästi siitä, että käyn vetämässä koiraryhmiä. Kun näen ne kaikki ihanat ihmiset ja ihanat koirat  – se on voimaannuttavaa". 

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 17 Ei 2