Sisältö

MS-Saana retkikunta nousi tunturin huipulle

Retkikunta toteutti yhteisen unelmansa

ms-saana-ilman-teksti-ei-retina-keskitetty.jpg

Huolella valmisteltu vaellusurakka sai onnellisen päätöksen, kun kahdeksan hengen Operaatio MS-Saana -retkikunta saavutti Saana-tunturin huipun keskiviikkona 8.7.  Yhteishenki ja huumori siivittivät kahdeksan hengen ryhmän ylös 1029 metrin korkeuteen.

Automatka halki Suomen

Operaatio MS-Saana käynnistyi roadtrip -henkisesti maanantaiaamuna 6.7.  Ryhmän eteläisimmässä Suomessa asuvat jäsenet, Kimmo Mäkiranta Nurmijärveltä, Sami Grönlund Keravalta, Sari Auvinen Klaukkalasta sekä Helsinkiin poikennut sastamalalainen Ville Inna pakkasivat varusteensa pikkubusseihin ja lähtivät keräämään kilometrejä kohti pohjoista. Helsingissä nautittiin varhainen aamupala ja lähtökahvit. Matkan varrelta ryhmä poimi mukaansa vielä Hanna Rantasen Orimattilasta.

MS-Saana kiinnosti mediaa

Maanantai-iltapäivää retkikunta vietti aurinkoisen kesäpäivän merkeissä Jyväskylässä,  missä sekä Yleä että paikallisradiota kiinnosti kuulla MS-Saanan taustoista ja tavoitteista.  Retkeläiset pääsivät kertomaan tunnelmistaan suoriin lähetyksiin – ja median kohtaaminen sujui kuin konkareilta.
 
Matka jatkui iltaa kohti Ouluun, missä joukkoon liittyivät moottoripyörällä matkaa taittanut Kai Pasi Rautajärveltä ja vihtiläinen Sanna Honkanen.  Tiistain 7.7. aamukahviseuraksi retkeläiset saivat paikallisen MS-potilasyhdistyksen jäseniä. Oulusta retkikunta jatkoi tiistain aikana vielä Lappiin, missä Rovaniemeltä otettiin vielä kyytiin Heidi-Maria Korvanen ja käytiin Yle Lapin jututettavana.

Kilpisjärven rauhoittaviin maisemiin retkikunta saapui tiistai-iltana.

Tunturin laelle poutasäässä

Hyvin nukutun yön jälkeen Saanalle nouseminen alkoi keskiviikkona 9.7. aamupäivällä, sopivan poutaisessa säässä. Kilpisjärven retkeilykeskukselta lähtevä, kivikkoinen polku kiemurtelee Saanan huipulle noin neljän kilometrin mittaisen matkan.  Huipulle noustaan Suomen pisimpiä, kaiteettomia portaita, jotka ovat varsinainen jalkatreeni terveellekin ihmiselle. Etukäteen ryhmää mietitytti myös säätila, koska puurakenteiset portaat saattavat olla märkänä liukkaat. Lisäksi etenkin nousun alkuosa on verrattain jyrkkä ja siksi haastava.

- Ensimmäisen kilometrin matkalla nousua merenpinnasta kertyy 400 metriä, Kimmo Mäkiranta kertoo.

Perillä odotti kuitenkin kiipeämiselle suotuisa sateeton, mutta pilvinen tunturi-ilma. Kaikki kahdeksan retkeläistä saavuttivat tunturin huipun, kun rinnemaastossa edettiin rauhalliseen tahtiin.  Yhteensä aikaa Saana-tunturin juurelta sen huipulle kului aikaa neljä tuntia.

- Matka ei tapa, vaan vauhti, Kimmo pohtii. 

 

Kuva Virve Mäkiranta

"Todella upea fiilis!"

Miltä huipulle pääsy tuntui?
Kimmo Mäkirannan mukaan Saanalle nousemista kannattaa tavoitella jo pelkästään näköalan takia.
- On ihan uskomaton fiilis nähdä Norjan puolen tunturit, nähdä Haltin suuntaan ja kaikkialle.

Retkikuntaan kuuluva Sami Grönlund muistuttaa, että nousussa tärkeintä oli haaveen toteuttaminen.
- Itsensä voittaminen on koko ryhmälle tärkeää. Sitten voi taas mennä uusia haaveita kohti. On upea juttu, että pääsee tekemään tällaista!

Nousua seuranneeseen iltaan kuului vielä urakan palkitseva "huiputussauna" ja rentouttava yhdessäolo retkeläisten kesken. MS-Saanan myötä ystävystyneen ryhmän vapautuneesta yhdessäolosta ei uskoisi, että kahdeksikosta kaikki eivät ennen retkeä tunteneet toisiaan lainkaan. Nopeasti yhteen hitsautunutta ryhmää yhdistää MS-taudin ohella peräänantamattomuus, taistelutahto sekä rempseä huumorintaju.

- Tässä porukassa ei tarvitse esittää mitään kenellekään. Kaikki tietävät, minkälaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä –  kukin voi olla juuri sellainen kuin on, kommentoi Sami Grönlund retkikunnan luonnollisesti syntynyttä yhteishenkeä.

Sami muistuttaa vielä koko operaation perimmäisestä merkityksestä.
- Halusimme tämän hienon porukan kanssa näyttää kaikille, että MS-taudin kanssa pystyy tekemään myös niitä asioita, mitä haluaa.  


 

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 14 Ei 0