Sisältö

Vertaistuki hitsasi MS-Saana-retkikunnan yhteen

Matka Saanalle opetti, että suunta on eteenpäin

ms-saana-ilman-teksti-ei-retina-keskitetty.jpg

Heinäkuussa kahdeksan MS-tautipotilaan ryhmä kipusi yhdessä Saana-tunturin huipulle. Vaelluksen aikana ryhmäläiset tutustuivat toisiinsa mutta oppivat uutta myös itsestään.
Nyt edessä on paluu arkeen, mutta uudet tavoitteet siintävät jo mielessä.

Tahdonvoima vei tunturin huipulle

Saana-tunturin laen saavuttaminen keskiviikkona 8.7. huipensi kahdeksan MS-tautia sairastavan suomalaisen vaellusmatkan. Samalla se oli päätepiste pidemmälle, jo edellisenä vuonna alkunsa saaneelle MS-Saana-projektille.

Kun retken isä Kimmo Mäkiranta alkoi suunnitella vaellusta Saana-tunturin huipulle ja kerätä retkiporukkaa ympäri Suomea, tarkoituksena oli osoittaa itselle ja muille, että monet unelmat voi toteuttaa sairaudesta huolimatta.

– Jos yksikin MS-tautiin sairastunut saa esimerkistämme innostusta, matka on ollut sen arvoinen, Kimmo tiivistää ajatuksensa.

Kahdeksanhenkinen retkikunta saatiin kasattua ja huippu saavutettua. Vaikka nousu oli toisille vaativampi, ryhmällä riitti sisua, eikä ketään jätetty yksin.

– Erityisesti Kai Pasin ja Ville Innan tsemppi teki vaikutuksen. Vaikka olisi huono päivä, päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla voi venyä uskomattomiin suorituksiin, Kimmo sanoo.

Kuva Virve Mäkiranta

 

 

 

 

 

 

 

 

Saanalta kolmen valtion rajalle

Laskeuduttuaan Saanalta retkikunta jatkoi tutustumistaan Lappiin. Seuraavana päivänä matka vei Kilpisjärveltä Norjan Skibotniin Jäämeren rannalle ja sieltä Tromssaan.

– Reissusta jäi hienot fiilikset ja mahtavat kokemukset. En ollut koskaan käynyt näin pohjoisessa enkä Norjan puolella, Hanna Rantanen paljastaa.

Lyngenin vuonolla matkalaisia odotti melkoinen yllätys: retkikunta pääsi ihailemaan ryhävalasta.

 – Kuvaajalle se oli iso juttu ja hieno huipennus päivälle, valokuvausta harrastava Kimmo toteaa.

Kuva Kimmo Mäkiranta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perjantaina suuntana oli kolmen valtion rajapyykki, jonne Kimmo vaimoineen sekä Sanna Honkanen ja Heidi-Maria Korvanen vaelsivat 12 kilometriä ja muut tulivat laivalla. Seuraavana päivänä Kai Pasi jäi vielä retkeilemään Haltin seudulle, ja muilla oli edessään automatka halki Suomen ja paluu arkeen.

Kuva Virve Mäkiranta

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppuelämän ystävyys

MS-Saana-retkikunnan yhteinen tarina ei kuitenkaan päättynyt kotiinpaluuseen. Jo Saanan laella retkikunta siirsi katseensa paitsi Lapin maisemiin myös tuleviin suunnitelmiin, ja ideat seuraavan kesän yhteisestä projektista alkoivat sinkoilla saman tien. Facebookissa yhteyttä on pidetty yhä päivittäin, ja lokakuulle on suunnitelmissa yhteistapaaminen, joka toimii myös päätösjuhlana ja pikkujouluna.

Kimmolle ja Hannalle reissusta jäi mieleen erityisesti se, kuinka hyvin henkilökemiat sujuivat.
– Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tuntui siltä kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Eihän kukaan voi ymmärtää MS-potilasta paremmin kuin toinen samassa tilanteessa oleva. Reissu toi mukaan loppuelämän ystävyyden, Kimmo uskoo.

Samoilla linjoilla on jo aiemminkin MS-tapaamisissa viihtynyt Hanna.
– Heti automatkalla tuli sellainen olo, että näiden ihmisten kanssa tulee hyvin juttuun. Kimmo sai kerättyä loistavan porukan.

Kuva Virve Mäkiranta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Positiivinen viesti julkisuuteen

MS-Saana-retkikunnan matka sai laajaa huomiota myös mediassa. Haastatteluja julkaistiin niin Ylessä, Iltalehdessä kuin maakuntalehdissä, ja sosiaalisessa mediassa jaetut videot keräsivät tuhansia katseluita ja satoja tykkäyksiä. Retkeläiset olivat varautuneita mediahuomioon, mutta silti se yllätti.

– Oli hienoa huomata, että haastattelijat olivat panostaneet taustatyöhön ja aidosti kiinnostuneita aiheesta. Uskoisin, että reissu on tuonut sairaudesta myös toisenlaista näkökulmaa esille, Kimmo pohtii.

Retkeilijöiden tarkoituksena oli muuttaa MS-taudista julkisuudessa usein vallitseva negatiivinen käsitys ja osoittaa, että elämä jatkuu diagnoosin jälkeenkin.

– Luulen, että olemme levittäneet mediassa positiivista viestiä. Toisaalta kuitenkin myös realistista: emme ole maalanneet kuvaa liian ruusuiseksi. Ongelmia ja rajoitteitakin on, mutta niistä selviää, Hanna jatkaa.

Esimerkki kannustaa eteenpäin

Myös moni ohikulkija oli kuullut projektista. Kilpisjärvellä yhteiskuvaa tuli pyytämään perhe, jonka MS-tautia sairastava tuttu oli kuullut reissusta ja pyytänyt kertomaan terveisiä, jos retkikunta tulee vastaan. Myös Kilpishalli-kaupan pihalla vastaan tuli ryhmä, joka tunsi projektin ja oli tullut tapaamaan lähtijöitä.
 
– Positiivista palautetta ja kannustusta on tullut kovasti. On ollut hienoa huomata, että ihmiset ovat eläneet mukana reissussa ja seuranneet matkaamme radiosta ja sosiaalisesta mediasta, Hanna kertoo.
 
Myös tavoite vertaistuen tarjoamisesta toteutui.
– Potilasryhmiin tuli kiitoksia juuri MS-diagnoosin saaneelta henkilöltä, jolle esimerkkimme oli osoittanut, että sairaudesta huolimatta ei voi jäädä paikoilleen vaan pitää lähteä liikkeelle. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, Kimmo iloitsee.

Hanna kertoo oppineensa uutta myös itsestään.
– Opin sen, että asioita pystyy tekemään enemmän kuin olin kuvitellut. Suurin yllätys oli se, kuinka hyvin kaikki lopulta sujuikaan.

 

Operaatio MS-Saanaa tukivat yhteistyössä MS-taudin potilasjärjestö Neuroliitto ja Biogen Finland Oy.

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 4 Ei 0