Sisältö

MS ja magneettikuvaus

Magneettikuvaus

MRI-seuranta.jpg

Aivojen magneettikuvaus MS-taudissa

MS-taudin magneettikuvauslöydökset

MS-tauti on keskushermoston tulehduksellinen ja rappeuttava sairaus. Se aiheuttaa aivoissa ja selkäytimessä muutoksia, jotka voidaan havaita magneettikuvauksessa (MK). Muutoksia nähdään sekä valkeassa että harmaassa aineessa. Pahenemisvaiheen aikana, veri-aivoesteen vaurioitumisen yhteydessä, muutokset latautuvat gadolinium-varjoaineella. Nämä ns. tehostuvat muutokset korjaantuvat osittain myeliinin uusiutumisen myötä. Osa muuttuu seuraavien kuukausien aikana T2-kuvissa nähtäviksi pyöreiksi/soikeiksi kirkassignaalimuutoksiksi. Sairauden edetessä tulehdukselliset muutokset vähenevät ja hermokudoksen rappeutuminen etenee, mikä nähdään T2-kirkassignaalimuutosten tilalle ilmaantuvina T1- kuvissa nähtävinä signaaliheikentyminä, ns. mustina aukkoina ja aivokudoskatona. Aivokudoksen surkastuminen eli atrofia on MS-taudissa kymmenen kertaa nopeampaa kuin normaalissa ikääntymisessä.

Selkäytimen muutokset ovat MS-taudissa yleisiä. Niitä havaitaan myös oireettomilla potilailla, ja siksi selkäytimen kuvausta suositellaankin jokaiselle potilaalle vähintään diagnoosivaiheessa. Muutokset ovat soikiomaisia ja kattavat vain osan selkäytimen paksuudesta. Niiden yleisin sijainti on kaulaydin. Aivojen ja selkäytimen MK-muutosten yhteys potilaan kliinisiin oireisiin ei ole kovin selkeä eikä vahva. Kuvaus antaa kliinisen tilanteen lisäksi tietoa potilaan taudin aktiivisuudesta, mitä voidaan käyttää apuna diagnostiikassa ja lääkehoidon suunnittelussa.

Magneettikuvaus MS-taudin diagnostiikassa

MS-diagnoosin asettamiseksi on voitava osoittaa tulehduksellisten muutosten ilmaantuminen keskushermoston eri alueille, eli hajapesäkkeisyys tilassa ja useammin kuin kerran eli hajapesäkkeisyys ajassa. Kliinisen oireen lisäksi uusimmat v. 2017 julkaistut diagnostiset kriteerit asettavat tilassa olevan hajapesäkkeisyyden vaatimukseksi vähintään yhden T2-kirkassignaalimuutoksen kahdella eri aivojen alueella, jotka ovat MS-taudille tyypillisiä (kuorikerroksessa tai sen alapuolella, kammioiden ympärillä ja/tai aivoteltan alapuolella). Hajapesäkkeisyys ajassa voidaan osoittaa, jos potilaalle ilmaantuu yksikin uusi T2- kirkassignaalimuutos, tai sellainen havaitaan yhdessä tehostuvan muutoksen kanssa koska tahansa. Jos potilaalla on ensimmäisen MS-tautiin viittaavan oireen eli ns. kliinisesti eriytyneen oireyhtymän (KEO) jälkeen tutkimuksissa poikkeava selkäydinnestenäyte ja aivojen MK, mutta diagnostiset kriteerit eivät täyty, tulee MK kontrolloida jo n. 3-6 kuukauden kuluttua, sillä tällainen potilas on suuressa riskissä sairastua MS-tautiin. Jos taas tutkimukset ovat normaalit, on riski niin vähäinen, että MK-seurantaa ei todennäköisesti tarvita lainkaan.

Magneettikuvaus taudinkulkua muuntavan hoidon seurannassa

Kaikkien taudinkulkua muuntavien lääkkeiden maksimitehon saavuttamiseen kuluu kuukausia. Siksi potilaalta on otettava uusi aivojen MK n. 6-12 kk kuluttua hoidon aloituksesta. Tämä kuva kertoo sen tilanteen, mikä potilaalla on lääkkeen maksimitehon aikana. Tähän ns. re-baseline kuvaan verrataan seuraavia kuvia. Jos kontrollikuvissa nähdään merkittävää T2-kirkassignaalimuutosten lisääntymistä tai tehostuvia muutoksia, on lääkkeen teho riittämätön. Potilaan hoidossa pyritään tulehduksen sammumiseen. Se tulisi tapahtua sairauden ensimmäisten vuosien aikana. Tuolloin MK:a joudutaan seuramaan jopa vuosittain tai tiheämminkin, mutta myöhemmin vain tarpeen vaatiessa. Kuvaus tulee tarpeelliseksi myös taudin siirtyessä toissijaisesti etenevään vaiheeseen, ja tuolloin lääkityksestä luopuminen tulee ajankohtaiseksi. Aivoissa nähdään tuolloin aivoatrofian lisääntymistä ilman tulehduksellisten muutosten lisääntymistä.

 

Kirjoittanut neurologi Hanna Kuusisto

 

Lähteet

  1. Elovaara I ym. Aivojen magneettikuvaus MS-taudin immunologisen hoidon seurannassa. Duodecim  2015;131:157 1–80
  2. MS-tauti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 06.05.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi 
  3. Wattjes MP ym. Evidence-based guidelines: MAGNIMS consensus guidelines on the use of MRI in multiple sclerosis-establishing disease prognosis and monitoring patients. Nat Rev Neurol 2015;11:597-606
  4. Kuusisto H. Koska tulee epäillä MS-tautia ja kuinka se diagnosoidaan? Suomen Lääkärilehti 2012;7:499-502

 

ALL-FI-0428 | 5/2018

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 0 Ei 0