Sisältö

Perustietoa MS-taudista

Perustietoa MS-taudista

ms-tauti-4-1.jpg

Lue MS-taudista ja siitä mitä MS-taudissa tapahtuu.

Perustietoa MS-taudista

•    MS-tauti puhkeaa yleensä 20–40 vuoden iässä
•    MS-tauti on naisilla lähes kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä 
•    MS-tauti vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin 
•    MS-taudin kulkua on hyvin vaikea ennustaa 
•    MS-tauti ei tartu 
•    MS-tauti on hermoston sairaus, ei lihassairaus 
•    MS-taudin puhkeamisen uskotaan olevan useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos
•    Suomessa MS-potilaita on tällä hetkellä n. 7 000, ja uusia tapauksia todetaan vuosittain n. 390

 

Mitä MS-taudissa tapahtuu

MS-taudin taustalla on monimutkaiset muutokset ihmiskehossa, jonka vuoksi taudinkulkua on vaikea ennustaa. MS-tauti vaikuttaa pääasiassa keskushermostoon, joka koostuu aivoista ja selkäytimestä ja toimii elimistön ”ohjaus- ja viestintäkeskuksena”. Keskushermoston kautta otamme vastaan, työstämme ja lähetämme tietoja hermosoluilla, jotka koostuvat tumasta ja hermosäikeistä eli aksoneista. Jotta informaatio kulkisi nopeasti ja joustavasti, hermosäikeitä peittää paljon rasvaa sisältävä, myeliiniksi kutsuttu kerros. Tämä ”eriste” hermosäikeiden ympärillä on tarpeellinen, jotta signaalit voisivat edetä nopeasti ja optimaalisesti.

MS-taudissa syntyy tulehduspesäkkeitä, jotka vaurioittavat ja hajottavat myeliiniä ja aksoneita. Tämän vuoksi hermoimpulssien kulku vaikeutuu tai estyy kokonaan. Tällöin aivot eivät voi viestiä tehokkaasti muiden kehon osien kanssa ja kontrolloida mm. motoriikasta ja tuntoaistista vastaavia hermoja. Tämä taas puolestaan vaikuttaa lihasten toimintaan ja tuntoaistiin. Tuntoaistin ja lihasten hallinnan häiriöt ovat syynä MS-taudin fyysisiin oireisiin kuten lihasheikkouteen, vapinaan ja lihasjäykkyyteen. 

Hermostovauriot voivat vaikuttaa myös aivojen kognitiivisiin toimintoihin eli tiedon omaksumiseen ja käsittelyyn, keskittymiskykyyn, ongelmanratkaisuun ja muistiin. Koska tulehduspesäkkeitä voi syntyä eri puolille keskushermostoa,  MS-tauti voi vaikuttaa moniin toimintoihin. Tämä on selitys myös sille, miksi oireet muuttuvat taudin pahenemisvaiheissa ja ovat eri ihmisillä erilaisia.

 


 

Kuva muokattu lähteestä: Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkqvist.
Ihmisen Fysiologia ja Anatomia. 19. painos. 654 s. WSOY 2014.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MS-taudin muodot

MS-tauti on kliiniseltä etenemistavaltaan monimuotoinen. Taudin alkuvaiheessa ei yleensä voida vielä määrittää sen tyyppiä, koska kuvaus perustuu ennen kaikkea sille kuinka sairaus kehittyy. Osalla sairauden kulku on lievempi, toisilla aggressiivisempi.

Suurin osa suomalaisista MS-potilaista sairastaa aaltomaisesti etenevää MS-tautia (relapsoiva, remittoiva; RRMS). Sairauden kululle ovat tyypillisiä toistuvat ja eripituiset pahenemisvaiheet. Niiden jälkeen tapahtuu toipumista ja MS-tautia sairastava voi elää jaksojen välissä kokonaan tai osittain oireetonta elämää.

Aaltomaisesti etenevä MS-taudin muoto voi muuttua toissijaisesti eteneväksi MS-taudiksi (sekundaarisesti progressiivinen; SPMS), jossa toimintakyky heikkenee etenevästi ilman välissä olevia palautumisjaksoja. Jos relapseja ei ole lainkaan, mutta toimintakyky heikkenee, tauti on ensisijaisesti etenevä (primaaristi progressiivinen; PPMS).

Erittäin aktiivinen MS-tauti tarkoittaa sitä, että aaltomaisessa taudissa esiintyy keskimääräistä enemmän tulehdusaktiivisuutta. Tulehdusaktiivisuus voidaan havaita joko pahenemisvaiheina tai lisääntyvinä keskushermoston valkean aineen muutoksina, jotka voidaan nähdä keskushermoston magneettikuvauksella. Erittäin aktiivista MS-tautia ei pidä sekoittaa progressiivisiin tautimuotoihin (PPMS ja SPMS), joissa toimintakyky voi nopeastikin heikentyä lisääntyvän hermosolukuoleman vuoksi, mutta tulehdusaktiivisuus on olematonta.

Tauti voi olla erittäin aktiivinen heti diagnoosivaiheessa tai muuttua sellaiseksi myöhemmin. Aktiviteetti voi myös rauhoittua itsestään. Erittäin aktiivisen MS-taudin yleisenä kriteerinä on kirjallisuudessa pidetty tautiaktiivisuuden olemassaoloa lääkityksestä huolimatta.

 

Pahenemisvaihe

Aaltomaisesti etenevää MS-tautia sairastaville esiintyy relapseja eli toistuvia, pituudeltaan vaihtelevia pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheella tarkoitetaan tilapäistä sairauden huononemista, joka on pituudeltaan vähintään 24 tuntia ja enintään 4 viikkoa. Pahenemisvaiheiden määrä vaihtelee henkilöstä toiseen.

Relapsin voi laukaista sitä edeltävä infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio tai ylempien hengitysteiden tulehdustauti. Oireiden voimakkuus ja ilmenemistapa riippuvat keskushermoston tulehduksen määrästä ja sijaintipaikasta. Pahenemisvaiheet paranevat useimmiten itsestään kokonaan tai osittain. Rajun pahenemisvaiheen jälkeen voi kuitenkin jäädä pysyviä niin kutsuttuja jäännösoireita, jotka ilmenevät esimerkiksi liikunta- tai toimintakyvyn häiriöinä. Joskus akuuttia pahenemisvaihetta hoidetaan myös lääkärin määräämällä korkea-annoksisella kortisonikuurilla.

Aina erilaisten oireiden ilmaantuessa ei kuitenkaan ole kyse tulehduksesta keskushermostossa vaan oireet voivat liittyä muuhun syyhyn, kuten infektioon tai kuumeeseen. Tekijät voivat aiheuttaa aiempien MS-oireiden korostumista ilman, että kyseessä on pahenemisvaihe. Tällainen oire menee ajallaan ohitse, kun esimerkiksi kuume on laskenut.

Mikäli pahenemisvaiheen jäännösoireiden voimakkuus lisääntyy selvästi tai joku oireista alkaa esiintyä täysin uudessa paikassa, on syytä ottaa yhteys hoitohenkilökuntaan.

 

Lähteet


MS-tauti (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen neurologinen yhdistys Ry:n asettama työryhmä, Helsinki: suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 15.5.2018). Saatavilla Internetissä www.kaypahoito.fi

Rush CA ym. Aggressive multiple sclerosis: proposed definition and treatment algorithm. Nat Rev Neurol. 2015;11(7):379-89.

Saccardi R ym. A prospective, randomized, controlled trial of autologous haematopoietic stem cell transplantation for aggressive multiple sclerosis: a position paper. Mult Scler. 2012;18(6):825-34.

Soinila S. ja Kaste M. Duodecim: Neurologia (e) 2015 (viitattu 15.5.2018).

 

 

 

Mitä MS-taudissa tapahtuu?

MS-taudin taustalla on monimutkaiset muutokset ihmiskehossa. Taudinkulkua on vaikea ennustaa, mutta tietyt tekijät vaikuttavat sairastuneen vointiin.

MS-tauti vaikuttaa pääasiassa keskushermostoon, joka koostuu aivoista ja selkäytimestä ja toimii elimistön ”ohjaus- ja viestintäkeskuksena”. Keskushermoston kautta otamme vastaan, työstämme ja lähetämme tietoja hermosoluilla, jotka koostuvat tumasta ja hermosäikeistä eli aksoneista. Jotta informaatio kulkisi nopeasti ja joustavasti, hermosäikeitä peittää paljon rasvaa sisältävä, myeliiniksi kutsuttu kerros. Tämä ”eriste” hermosäikeiden ympärillä on tarpeellinen, jotta signaalit voisivat edetä nopeasti ja optimaalisesti.

MS-taudissa syntyy tulehduspesäkkeitä, jotka vaurioittavat ja hajottavat myeliiniä ja aksoneita. Tämän vuoksi hermoimpulssien kulku vaikeutuu tai estyy kokonaan. Tällöin aivot eivät voi viestiä tehokkaasti muiden kehon osien kanssa ja kontrolloida mm. motoriikasta ja tuntoaistista vastaavia hermoja. Tämä taas puolestaan vaikuttaa lihasten toimintaan ja tuntoaistiin. Tuntoaistin ja lihasten hallinnan häiriöt ovat syynä MS-taudin fyysisiin oireisiin kuten lihasheikkouteen, vapinaan ja lihasjäykkyyteen. 

Hermostovauriot voivat vaikuttaa myös aivojen kognitiivisiin toimintoihin eli tiedon omaksumiseen ja käsittelyyn, keskittymiskykyyn, ongelmanratkaisuun ja muistiin. Tulehduspesäkkeitä voi syntyä eri puolille keskushermostoa, minkä takia MS-tauti voi vaikuttaa moniin toimintoihin. Tämä on selitys myös sille, miksi oireet muuttuvat taudin pahenemisvaiheissa ja ovat eri ihmisillä erilaisia.

 

Lähteet:
Soinila S. ja Kaste M. (2015). Duodecim: Neurologia (e), viitattu 16.10.2017.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva muokattu lähteestä: Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkqvist.
Ihmisen Fysiologia ja Anatomia. 19. painos. 654 s. WSOY 2014.

Oliko tämä sivu hyödyllinen? Kyllä 36 Ei 3