MS-taudin lääkehoito ja lääkkeetön hoito

MS-taudin hoito on yksilöllistä ja se perustuu muun muassa neurologin arvioon sairauden sen hetkisestä aktiivisuudesta. MS-tautiin ei tällä hetkellä ole parantavaa hoitoa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa lääkehoidolla. Jotkut lääkkeet vaikuttavat taudin etenemiseen ja toisilla lääkevalmisteilla voidaan hoitaa ja helpottaa oireita. Lääkkeet eivät kuitenkaan korjaa aivoissa jo syntyneitä vaurioita. Tietoa eri hoitomuodoista saa omalta hoitavalta neurologilta.

Tärkeää onkin, että MS-tautia sairastava osallistuu hoitonsa suunnitteluun ja seurantaan yhdessä hoitotiiminsä kanssa. Hoitavan neurologin ja MS-hoitajan kanssa kannattaa keskustella hoidon tavoitteista, sillä yhteisen lyhyen ja pitkän tähtäimen hoitotavoitteen asettaminen ja hoitoon sitoutuminen ovat tärkeitä osia onnistuneessa hoidossa.

Elämänlaadun kannalta on tärkeää, että lääkehoidon lisäksi kiinnitetään huomiota myös mielen ja kehon hyvinvointiin, kuten mm. kuntoutukseen, lepoon, liikunnan säännölliseen harrastamiseen ja terveelliseen ruokavalioon. MS-tautiin sairastuneen kannattaa myös pitää kirjaa erilaisista oireista ja hyvinvoinnistaan, sillä hyvä seuranta auttaa hoitotiimiä tarjoamaan mahdollisimman yksilöllistä hoitoa.

Lue lisää toimintakyvyn ylläpidosta täältä

Hoidon aloitus ja seuranta järjestetään MS-taudin hoitoon perehtyneissä neurologisissa yksiköissä. MS taudin diagnoosin jälkeen hoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain. Keskushermoston tulehduksen hillitseminen lääkityksellä mahdollisimman varhain saattaa vähentää korjaantumattomien hermovaurioiden kehittymistä ja siten hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä myöhemmin.

Hoidon aloituksessa käytetään taudin kliinisen ja magneettikuvissa näkyvän aktiivisuuden mukaista lääkettä. Lääkehoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan kanssa keskustellen niin, että otetaan huomioon eri lääkkeiden hyödyt ja haitat, potilaan taudinkulku ja elämäntilanne sekä hoidon kustannukset.

Hoidon vastetta seurataan vähintään vuosittain arvioimalla sekä taudinkuvan tulehduksellista aktiivisuutta että sen etenemistä. Tällöin otetaan huomioon pahenemisvaiheiden esiintyminen, kliinisen neurologisen tutkimuksen löydökset, liikunta- ja toimintakyky EDSS-mittaria käyttämällä sekä magneettikuvalöydökset.

Tulehduksellisella aktiivisuudella tarkoitetaan akuutteja pahenemisvaiheita ja magneettikuvissa (MK) näkyviä Gd-tehosteisia tai uusia tai laajenevia T2-muutoksia. MK:ta suositellaan käytettäväksi hoitovasteen seurannan lisäksi lääkehoidon riskien hallinnassa.

Suomessa käytössä olevan hoidonseurantajärjestelmän avulla pystytään selkeämmin arvioimaan potilaan taudin kulkua ja lääkehoidon vastetta. Hoidonseurantajärjestelmä on käytössä jo useissa sairaaloissa.

Varhain aloitettu hoito vähentää tehokkaimmin sairauden aiheuttamia kudosvaurioita ja edistää potilaan toimintakyvyn säilymistä.  Hoitopäätökset tulisikin tehdä mahdollisimman nopeasti. Suomalaisen hoitosuosituksen mukaan hoito olisi aloitettava viiveettä MS-diagnoosin varmistuttua. Jos pahenemisvaiheita esiintyy tämän jälkeen lääkehoidosta huolimatta, tulee hoitoa tehostaa.

^{Muokattu lähteestä Trapp et al. Curr Opin Neurol. 1999;12:295; Trapp et al. Neuroscientist. 1999;5:48; Simon et al. Neurology. 199;53:139.}

Yllä olevassa kuvassa esitetään teoreettinen malli, jossa verrataan eri sairauden vaiheissa aloitetun hoidon tuloksia ja hoitopäätösten seurauksia. Varhain aloitettu hoito vaikuttaa tehokkaimmin MS-taudin kulkuun ja edistää potilaan toimintakyvyn säilymistä.

MS-taudin etenemistä hidastavien lääkkeiden annostelu, vaikutusmekanismit, teho ja haittavaikutukset vaihtelevat valmisteittain, joten lääkehoito tulee suunnitella yksilöllisesti. Hoitoa valittaessa hoitava neurologi ottaa huomioon eri lääkkeiden hyödyt ja haitat sekä potilaan taudinkulun, elämäntilanteen ja mahdollisuuden sitoutua valittuun lääkehoitoon.

Aaltomaista MS-tautia hoidetaan lääkkeillä, jotka vaikuttavat sairauden kulkuun. Hoidon avulla pystytään hidastamaan MS-taudin kulkua ja estämään keskushermostossa olevan tulehduksen aiheuttamia pysyviä vaurioita.

MS-taudin etenemistä hidastavien lääkkeiden annostelu, vaikutusmekanismit, teho ja haittavaikutukset vaihtelevat valmisteittain, joten lääkehoito tulee suunnitella yksilöllisesti. Hoitoa valittaessa otetaan huomioon eri lääkkeiden hyödyt ja haitat sekä MS-tautia sairastavan  henkilön taudinkulku, elämäntilanne ja mahdollisuus sitoutua valittuun lääkehoitoon.

Yksilöllinen omahoito on keskeisessä asemassa MS-taudin hoidossa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Omahoidolla tarkoitetaan tietoista terveyden edistämiseen tähtäävää toimintaa, jossa keskeistä on yksilön oma vastuu ja omat valinnat. Omahoito on onnistuneen hoidon perusta. Siinä MS-tautia sairastava sitoutuu hoitamaan itseään annettujen ohjeiden mukaisesti. 

Omahoitoon kuuluu muun muassa: 

• säännöllinen ja terveellinen ruokavalio
• säännöllinen liikunta
• riittävä lepo
• sosiaaliset suhteet 
• mielen hyvinvoinnista huolehtiminen.

Omahoidolla voidaan vaikuttaa omaan mielialaan ja jaksamiseen todella keskeisellä tavalla. Esimerkiksi liikunnalla on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin toimintakyvyn osa-alueeseen. Liikunta ylläpitää lihaskuntoa, tasapainoa, auttaa painonhallinnassa ja pienentää kaatumisriskiä, mutta yhtä lailla myös irrottaa ajatukset arjesta, tuo onnistumisen elämyksiä ja lievittää alakuloisuutta.

Hoitoon sitoutuminen on avainasemassa hoidon onnistumisessa. Tämän vuoksi MS-tautia sairastavan henkilön osallistuminen hoidon suunnitteluun ja seurantaan yhdessä hoitotiimin kanssa on tärkeää. Hoitoon sitoutumisella tarkoitetaan sitä, että MS-tautia sairastava henkilö noudattaa yhdessä hoitohenkilöstön kanssa sovittuja ohjeita, kuten ottaa lääkkeensä, noudattaa tiettyä ruokavaliota tai muuttaa tarvittaessa elämäntapojaan. Toinen samankaltainen käsite on hoitomyöntyvyys.

Hoitoon sitoutumiseen vaikuttavat ns. sisäiset tekijät, kuten henkilön oma motivaatio, persoonallisuuspiirteet ja kyky sopeutua uusiin rutiineihin. Lisäksi sitoutumiseen vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten lääkehoidon mahdolliset haittavaikutukset. Jos hoito ei onnistu suunnitellulla tavalla, kannattaa siitä keskustella lääkärin ja hoitajan kanssa ratkaisun löytämiseksi.

Lue lisää hoitoon sitoutumisen tärkeydestä

MS-potilaan kuntoutusketjuun kuuluvat hyvä ensitieto sairaudesta, riittävä ja oikea-aikainen sopeutumisvalmennus, lihashuolto- ja liikuntaneuvonta sekä yksilöllinen ja moniammatillinen kuntoutus havaittujen tarpeiden mukaisesti.

Alle 65-vuotiaan MS-tautia sairastavan henkilön on mahdollista saada Kelan järjestämää lääkinnällistä kuntoutusta, esimerkiksi fysioterapiaa ja laitoskuntoutusjaksoja. Juuri diagnoosin saaneille järjestetään lisäksi omia, sopeutumista edistäviä kursseja laitos- ja avomuotoisesti. Lisätietoja kuntoutuksesta saat Kelasta ja Neuroliitosta.

Omaa toimintakykyä on hyvä ylläpitää liikunnalla, joka parantaa tasapainoa, lihaskuntoa ja liikuntakykyä. Riittävä kestävyys- ja voimaharjoittelu ilmeisesti kohentaa elämänlaatua ja toimintakykyä ja vähentää sairauteen liittyvää uupumusta ainakin niillä MS-potilailla, joilla ei ole vaikeaa toimintahaittaa. Lisäksi liikunta vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin.

Lue lisää hyvinvoinnin ylläpitämisestä täältä

1. Soinila S. & Kaste M. (toim.) (2015). Duodecim: Neurologia (e), viitattu 12.06.2017
2. Neuroliitto, 2020. MS-tauti – käsikirja vastasairastuneelle. 7. painos. 32 s.
3. MS-tauti (online). Käypä hoito –suositus. Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen neurologinen yhdistys Ry:n asettama työryhmä, Helsinki: suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 3.4.2020). Saatavilla Internetissä www.kaypahoito.fi
4. MS-asema. Sinä – Omahoito (e) 2019. (viitattu 14.4.2020). Saatavilla internetistä: https://www.ms-asema.fi/omahoito
5. Anders Romberg, 2005. MS ja liikunta. 1. painos. 151 s. Edita, Helsinki.

 Biogen-37452 | 8/2023