MS-taudin oireet

Osalla MS-potilaista kipu on sairauden yksi oire. Kipua esiintyy yhtä usein kuin muullakin väestöstä, mutta se voi olla voimakkaampaa. Se voi olla keskushermostoperäistä tai johtua tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumisesta. Kipu voi olla jomottavaa, polttavaa, pistelevää, vihlovaa tai viiltävää kipua. Usein kiputuntemuksia esiintyy useita samaan aikaan. Keskushermostoperäinen särky voi ilmetä jo sairauden alkuvaiheessa ja kestää usein pitkään. Toisinaan sitä esiintyy vain pahenemisvaiheissa.

Kognitiivisilla ongelmilla tarkoitetaan ongelmia ajattelutoiminnoissa, ongelmanratkaisussa, muistamisessa ja suunnittelussa. Myös keskittymisen hankaluus ja uuden oppimisen työläys ovat tyypillisiä oireita. Kognitiiviset hankaluudet voivat aiheuttaa väsymystä ja mielialan laskua.

Lihasheikkoutta esiintyy usein MS-taudin ensimmäisinä oireina. Lihasheikkous on hyvin tavallista pitempään sairastaneilla. Lihasvoiman katoaminen on yleensä asteittainen prosessi, josta lihakset eivät valitettavasti palaudu. Lihasvoiman heikentyminen voi ilmetä esimerkiksi sormien huononevana liikkuvuutena tai lihasten yleisenä heikentymisenä. Voimien katoaminen on yleisempää jaloissa kuin käsissä.

Hermoston vaurio voi ilmetä myös lihasten jäykkyytenä eli spastisuutena. Se voi olla myös seurausta heikentyneistä voimista. Lievimmillään spastisuus voi tuntua jännitystilana lihaksissa ja hankalimmillaan aiheuttaa kivuliaita ja hallitsemattomia kramppeja.

MS-taudin ennakoimaton ja etenevä luonne voivat vaikuttaa mielialaan. Pitkään jatkunut alakulo voi johtaa masennukseen, joka vie voimia, aiheuttaa väsymystä ja vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin, kestävyyteen ja aloitekykyyn. MS-tautia sairastavalla henkilöllä on suurempi riski sairastua masennusoireisiin kuin väestössä keskimäärin.

Tarvittaessa mielialan vaihteluista kannattaa puhua lääkärin tai MS-hoitajan kanssa. Myös psykologi on tärkeä keskustelutuki MS-tautia sairastavalle. Joskus noidankehästä pääseminen vaatii ulkopuolista apua.

Yksi yleisimmistä MS-taudin ensioireista on näköhermon tulehduksen aiheuttama näön heikkeneminen, joka on tyypillisesti toispuoleinen. Näköhermon tulehdus aiheuttaa eriasteista näön heikkenemistä, näön hämärtymistä tai heikentää kontrastien erottelukykyä ja värinäköä. Silmään koskeminen tai sen liikuttaminen eri suuntiin voi tehdä kipeää. Näköhermontulehdus paranee asteittain ja useimmiten näkö palautuu kokonaan normaaliksi.

Seksin merkitys on erilainen eri henkilöille, mutta usein se on tärkeä osa elämää ja parisuhdetta. Jotkut MS-tautia sairastavat saattavat kokea, että sairaus hankaloittaa seksielämää monin tavoin, ja että näitä ongelmia esiintyy myös taudin varhaisvaiheessa. MS-tauti voi aiheuttaa seksiä hankaloittavia oireita, tai vaikuttaa epäsuorasti sekä halukkuuteen että parisuhteeseen yleensä. Hermoratojen vaurioituessa voi aivojen ja sukupuolielinten välisessä yhteydessä olla häiriöitä. Jos yhteys ei toimi ei myöskään orgasmia tai laukeamista tapahdu.

MS-tautia sairastavilla naisilla emätin ei välttämättä kostu riittävästi, mikä voi aiheuttaa yhdyntävaikeuksia. Naisen saattaa myös olla vaikea saada orgasmia. Tuntohäiriöt voivat heikentää vaginan ja klitoriksen tuntoherkkyyttä. MS-tautia sairastavilla miehillä voi olla häiriöitä erektion saamisessa ja kestossa. Myös orgasmin saaminen voi vaikeutua, eikä se välttämättä johda siemensyöksyyn.

Sekä miehillä että naisilla kiinnostus seksiä kohtaan voi vähentyä. Sukupuolihalua ja -kykyä ohjaavat aivojen eri hermokeskukset ja -radat sekä hormonit monimutkaisessa yhteistyössä. Halua voivat vähentää muutkin seikat, kuten alavireisyys tai yksinkertaisesti liian voimakas väsymys. Lihasten spastisuus, eli jäykkyys, tai lihasheikkous voi myös vaikeuttaa joitakin yhdyntäasentoja.

MS-tautiin liittyvä hidastunut suolen motoriikka ja lisääntynyt veden absorptio voi johtaa ummetukseen, joka on yleistä MS-tautia sairastavilla. Ummetukseksi määritellään, jos ulostuskertoja on viikossa alle kolme ja jos ulostettaessa joutuu ponnistamaan normaalia enemmän. Ummetuksen hoidossa tärkeää on säännöllinen liikunta, säännöllinen ja riittävä nesteen nauttiminen sekä kuitupitoinen ruokavalio. Joskus MS-tauti voi aiheuttaa myös satunnaista ulosteen karkaamista. Suolisto-ongelmia voidaan hoitaa lääkkeillä.

Monilla MS-potilailla esiintyy lihasten yhteistoiminnan heikentymisen takia koordinaatiohäiriöitä, kuten sorminäppäryyden heikentymistä ja kömpelyyttä. Näihin oireisiin liittyy usein toiminnallista haittaa esimerkiksi käsien vapinan takia. Tasapainon häiriintyminen on myös yksi MS-taudin tavallisempia oireita, joka korostuu usein rasituksen yhteydessä tai kuumassa.

Yksi tavallinen oire on tuntoelämyksen muuttuminen, esimerkiksi kihelmöivä tai pistelevä tunne sormenpäissä tai jalkaterissä. Myös muun tyyppisiä häiriöitä, kuten tuntoaistin heikentymistä, yliherkkyyttä tai kosketuksen aiheuttamaa voimakasta vastenmielisyyden tunnetta voi esiintyä.

Uupumusta eli fatiikkia kuvataan usein lamauttavaksi väsymykseksi ja tarmon puutteeksi, jota voi ilmetä niin fyysisen kuin psyykkisenkin ponnistelun yhteydessä, mutta myös ilman erityistä syytä. Fatiikkia voi esiintyä jo ennen sairauden toteamista ja monet MS-potilaat kokevat sen vaikeimmaksi ja vammauttavimmaksi oireeksi.

MS-tautia sairastavalla esiintyvä uupumus on usein voimakkaampaa kuin unenpuutteen tai liikunnan aiheuttama väsymys. Se voi rajoittaa työkykyä ja vaikuttaa negatiivisesti myös elämänlaatuun. Ruumiillinen rasitus, stressi ja korkea lämpötila lisäävät uupumusta. Lepo ja kehon viilentäminen voivat vähentää oireilua.

Se, että oire on ”näkymätön” voi aiheuttaa monesti väärinkäsityksiä. Sairastunutta saatetaan pitää virheellisesti välinpitämättömänä, aloitekyvyttömänä ja laiskana. Pitkään jatkunut uupumus voi vaikuttaa myös mielialaan. Mielialan alavireisyys tai masennus taas heijastuu yleiseen jaksamiseen ja motivaatioon. Uupumus ja masennus ovat kuitenkin kaksi erillistä oiretta.

Virtsarakon toimintahäiriöt, kuten tihentynyt virtsaamisen tarve tai vaikeutunut rakon tyhjentäminen kokonaan ovat tavallisia ongelmia MS-tautia sairastavilla. On myös mahdollista, että rakkolihaksen supistuskyvyttömyys johtaa virtsankarkailuun. Joskus voidaan tarvita urologin tarkempaa arviota.