Perustietoa MS-taudista

• MS-tauti puhkeaa yleensä 20–40 vuoden iässä
• MS-tauti on naisilla lähes kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä
• MS-tauti vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin 
• MS-taudin kulkua on hyvin vaikea ennustaa 
• MS-tauti ei tartu
• MS-tauti on hermoston sairaus, ei lihassairaus
• MS-taudin puhkeamisen uskotaan olevan useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos
• Suomessa MS-potilaita on tällä hetkellä n. 13 000

Kuva: (yllä) MS-tauti vaikuttaa pääasiassa keskushermostoon, joka koostuu aivoista ja selkäytimestä ja toimii elimistön ”ohjaus- ja viestintäkeskuksena”. 

MS-taudin taustalla on monimutkaiset muutokset ihmiskehossa, jonka vuoksi taudinkulkua on vaikea ennustaa. MS-tauti vaikuttaa pääasiassa keskushermostoon, joka koostuu aivoista ja selkäytimestä ja toimii elimistön ”ohjaus- ja viestintäkeskuksena”. Keskushermoston kautta otamme vastaan, työstämme ja lähetämme tietoja hermosoluilla, jotka koostuvat tumasta ja hermosäikeistä eli aksoneista. Jotta informaatio kulkisi nopeasti ja joustavasti, hermosäikeitä peittää paljon rasvaa sisältävä, myeliiniksi kutsuttu kerros. Tämä ”eriste” hermosäikeiden ympärillä on tarpeellinen, jotta signaalit voisivat edetä nopeasti ja optimaalisesti.

MS-taudissa syntyy tulehduspesäkkeitä, jotka vaurioittavat ja hajottavat myeliiniä ja aksoneita. Tämän vuoksi hermoimpulssien kulku vaikeutuu tai estyy kokonaan. Tällöin aivot eivät voi viestiä tehokkaasti muiden kehon osien kanssa ja kontrolloida mm. motoriikasta ja tuntoaistista vastaavia hermoja. Tämä taas puolestaan vaikuttaa lihasten toimintaan ja tuntoaistiin. Tuntoaistin ja lihasten hallinnan häiriöt ovat syynä MS-taudin fyysisiin oireisiin kuten lihasheikkouteen, vapinaan ja lihasjäykkyyteen. 

Hermostovauriot voivat vaikuttaa myös aivojen kognitiivisiin toimintoihin eli tiedon omaksumiseen ja käsittelyyn, keskittymiskykyyn, ongelmanratkaisuun ja muistiin. Koska tulehduspesäkkeitä voi syntyä eri puolille keskushermostoa,  MS-tauti voi vaikuttaa moniin toimintoihin. Tämä on selitys myös sille, miksi oireet muuttuvat taudin pahenemisvaiheissa ja ovat eri ihmisillä erilaisia.

Kuva: (yllä) Hyökkäävien solujen välittämä tulehdusreaktio vaurioittaa hermosolussa olevaa myeliiniä.

MS-tauti on kliiniseltä etenemistavaltaan monimuotoinen. Taudin alkuvaiheessa ei yleensä voida vielä määrittää sen tyyppiä, koska kuvaus perustuu ennen kaikkea sille kuinka sairaus kehittyy. Osalla sairauden kulku on lievempi, toisilla aggressiivisempi.

Suurin osa suomalaisista (n. 85-90 %) MS-potilaista sairastaa aaltomaisesti etenevää MS-tautia (relapsoiva, remittoiva; RRMS). Sairauden kululle ovat tyypillisiä toistuvat ja eripituiset pahenemisvaiheet. Pahenemisvaihetta seuraa toipumisjakso (kutsutaan myös remissioksi), jolloin oireita ei ole tai niitä on vain vähän. MS-tautia sairastava voi elää pahenemisvaiheiden välissä kokonaan tai osittain oireetonta elämää.

Kuva: (yllä) Kuvattuna aaltomaisesti etenevä MS-tauti, jossa pahenemisvaiheita verrataan vuoristorataan. Radan korkeus osoittaa toimintakyvyn heikkenemistä ja radan pituus osoittaa ajan kulkua, ja pahenemisvaiheet ovat kuin töyssyjä radassa. Nämä töyssyt nostavat radan korkeutta ajan kuluessa.

Aaltomaisesti etenevä MS-taudin muoto voi muuttua toissijaisesti eteneväksi MS-taudiksi (sekundaarisesti progressiivinen; SPMS), jossa toimintakyky heikkenee etenevästi ilman välissä olevia toipumisjaksoja. Noin puolella sairaus muuttuu eteneväksi vuosikymmenten kuluessa. 

Kuva: (yllä) Kuvattuna toissijaisesti etenevä MS-tauti, jossa relapseja verrataan vuoristorataan. Relapsit ovat kuin töyssyjä radassa, mutta radan korkeus nousee töyssyjen välissä

Pienellä osalla (n. 10 %) MS-tautia sairastavista tauti kuuluu ensisijaisesti etenevään MS-taudin tyyppiin (primaaristi progressiivinen; PPMS). Ensisijaisesti etenevässä MS-taudissa ei tule pahenemisvaiheita, vaan taudin oireet vaikeutuvat vähitellen alusta asti melko tasaisesti.

Kuva: (yllä) Kuvattuna ensisijaisesti etenevä MS-tauti, jota verrataan vuoristorataan. Radassa ei ole töyssyjä, vaan rata nousee asteittain ajan kuluessa.

Erittäin aktiivinen MS-tauti tarkoittaa sitä, että aaltomaisessa taudissa esiintyy keskimääräistä enemmän tulehdusaktiivisuutta. Tulehdusaktiivisuus voidaan havaita joko pahenemisvaiheina tai lisääntyvinä keskushermoston valkean aineen muutoksina, jotka voidaan nähdä keskushermoston magneettikuvauksella. Erittäin aktiivista MS-tautia ei pidä sekoittaa progressiivisiin tautimuotoihin (PPMS ja SPMS), joissa toimintakyky voi nopeastikin heikentyä lisääntyvän hermosolukuoleman vuoksi, mutta tulehdusaktiivisuus on olematonta.

Tauti voi olla erittäin aktiivinen heti diagnoosivaiheessa tai muuttua sellaiseksi myöhemmin. Aktiviteetti voi myös rauhoittua itsestään. Erittäin aktiivisen MS-taudin yleisenä kriteerinä on kirjallisuudessa pidetty tautiaktiivisuuden olemassaoloa lääkityksestä huolimatta.

Lääkityksen avulla pystytään vaikuttamaan taudin etenemiseen, jonka vuoksi hoito on tärkeää aloittaa mahdollisimman pian diagnoosin varmistuttua. Keskushermoston tulehduksen hillitseminen lääkityksellä mahdollisimman varhain saattaa vähentää korjaantumattomien hermovaurioiden kehittymistä ja siten hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja sairauteen liittyvien haittojen kehittymistä myöhemmin.

Erittäin aktiivisen MS-taudin tunnistaminen on tärkeää, koska hoitamaton tulehdusaktiivisuus voi johtaa pysyvään toimintakyvyn laskuun. MS-tautia hoitava neurologi voi tarvittaessa aloittaa erittäin aktiiviseen MS-tautiin tarkoitetun lääkityksen sairauden aktiivisuuden mukaan.

Aaltomaisesti etenevää MS-tautia sairastaville esiintyy relapseja eli toistuvia, pituudeltaan vaihtelevia pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheella tarkoitetaan tilapäistä sairauden huononemista, joka on pituudeltaan vähintään 24 tuntia ja enintään 4 viikkoa. Pahenemisvaiheiden määrä vaihtelee henkilöstä toiseen.

Relapsin voi laukaista sitä edeltävä infektio, esimerkiksi virtsatieinfektio tai ylempien hengitysteiden tulehdustauti. Oireiden voimakkuus ja ilmenemistapa riippuvat keskushermoston tulehduksen määrästä ja sijaintipaikasta. Pahenemisvaiheet paranevat useimmiten itsestään kokonaan tai osittain. Rajun pahenemisvaiheen jälkeen voi kuitenkin jäädä pysyviä niin kutsuttuja jäännösoireita, jotka ilmenevät esimerkiksi liikunta- tai toimintakyvyn häiriöinä. Joskus akuuttia pahenemisvaihetta hoidetaan myös lääkärin määräämällä korkea-annoksisella kortisonikuurilla.

Aina erilaisten oireiden ilmaantuessa ei kuitenkaan ole kyse tulehduksesta keskushermostossa vaan oireet voivat liittyä muuhun syyhyn, kuten infektioon tai kuumeeseen. Tekijät voivat aiheuttaa aiempien MS-oireiden korostumista ilman, että kyseessä on pahenemisvaihe. Tällainen oire menee ajallaan ohitse, kun esimerkiksi kuume on laskenut.

Mikäli pahenemisvaiheen jäännösoireiden voimakkuus lisääntyy selvästi tai joku oireista alkaa esiintyä täysin uudessa paikassa, on syytä ottaa yhteys hoitohenkilökuntaan.

1. Atula S. MS-tauti. Lääkärikirja Duodecim (e) 2023 (viitattu 26.3.2024). Saatavilla internetissä https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00048
2. MS-tauti (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen neurologinen yhdistys Ry:n asettama työryhmä, Helsinki: suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 26.3.2024). Saatavilla Internetissä www.kaypahoito.fi
3. Neuroliitto, MS-tautiin sairastuminen ja ensioireet (e). Viitattu 16.4.2020. Saatavilla internetistä: https://neuroliitto.fi/tieto-tuki/tietoa-sairauksista/ms-tauti/sairastuminen-ja-ensioireet/
4. Soinila S. ja Kaste M. Duodecim: Neurologia (e) 2015 (viitattu 15.5.2018).
5. Terveyskylä, MS-tauti - Tietoa MS-taudista (e). Viitattu 16.4.2020. Saatavilla internetistä: https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivosairaudet/ms-tauti/tietoa-ms-taudista 

Biogen-37451 | 3/2024